He said to lose my life or lose my love. That's the nightmare I've been running from

Mersun tilanteesta on tullut kyselyitä ja valitettavasti mulla ei ole antaa hyviä uutisia. Osteopaatille oli tosiaan tarkoitus mennä, mutta se lykkääntyi juoksujen takia. Noh sainpahan aikaa tarkkailla koiraa ja seurailla oireiluja. 

Etuosan tilanne on sama mikä ennenkin, mutta mikä huolestuttavaa tämä jo alkukesälla alkanut "pään hajoaminen" on nyt mennyt ihan uusiin sfääreihin.. Jonka vuoksi suuntana on 6.8 eläinlääkäriasema Aisti ja neurologian erikoislääkäri. Magneettikuviin siis mennään, ykkösepäilynä valitettavasti aivokasvain.

Pennusta asti Mersun luonne on ollut melko omituinen jos näin voi sanoa. Perusluonteeltaan kuvaisin pilkullista hieman pehmeäksi. Hermorakenne voisi olla vähän parempi. On kuitenkin päiviä kun Mersu ilmentää suurtakin dominanssia ja tietyissä tilanteissa näen sen ennemmin kovana kuin pehmeänä koirana. Ja tottakai jotta ei liian helpolla päästäisi niin tuolla on myös päiviä kun se käyttäytyy todella arasti. Yksinkertaisesti selitettynä koira on hyvin "arvaamaton", ikinä ei voi tietää miten se reagoi mihinkin. 

Nyt viime viikkojen aikana koiran käytöksessä on kuitenkin tapahtunut huolestuttavia muutoksia. Se on välillä todella levoton ja dallumaiseen tapaan se saa sellaisia "ilopierukohtauksia", jotka eivät kuitenkaan tavalliseen tapaan lopu vaan kela jää ikään kuin jumiin ja koira saattaa itsekseen hykerrellä ja pyöriä "iloisena" helposti 5-10 minuuttiakin ilman mitään syytä tai että kukaan edes huomioi koiraa mitenkään. Lisäksi se saattaa yhtäkkiä vaan jumittaa paikalleen ja tuijottaa tyhjyyteen. Joskus se heiluttaa tyhjyydelle häntää, toisinaan taas haukkuu.. Se myös välillä alkaa pakkomielteisesti vahtimaan esimerkiksi vesikuppia tai lelua, murisee vaikka kukaan ei olisi lähelläkään.

Huolestuttavimpana kuitenkin eilen tapahtunut ilmeisesti kipukohtaus. Mersu ja hoitokoira Bea makasivat metrin etäisyydellä toisistaan kaikessa rauhassa, kun yhtäkkiä Mersu räjähti ja kävi suoraan Bean päälle. Onneksi satuin itse olemaan ihan vieressä ja sain napattua koirat heti irti toisistaan, ennenkuin kummallekaan sattui mitään. Tapauksen jälkeen Mersu oli vähintään yhtä hämillään tapahtuneesta kuin minäkin.

kuvat kesäkuulta

Toivotaan ettei vastaavaa enää pääse tapahtumaan. Varmuuden vuoksi Betty jatkaa kuitenkin hoitopaikassa oloa, Bea lähti takaisin kotiinsa ja Roipe ja Mersu pidetään pääosin erillään. Tarkan valvonnan alla saavat olla välillä samassa tilassa. Tässä tosin ei suurta muutosta entiseen, sillä eipä pikkumies Mersun kanssa muutenkaan saisi olla valvomatta nyt kun tuolla on juoksut.

Nyt siis jänskäillään. Pidetään sormet ristissä ja toivotaan parasta. Ei tässä muu auta. Helkkarin huolissani mä olen tuosta eläimestä. Se ei ole yhtään oma itsensä. Juoksut toki vaikuttaa jonkin verran, mutta ei puoliakaan oireiluista sen piikkiin voi laittaa varsinkaan kun nyt kun nekin on jo selkeästi loppumassa..

Mitä kuuluu Lunalle?

En edes muista koska olisin viimeksi Lunasta blogin puolelle kirjotellut, mutta mun koirahan tuo on siinä missä Betty ja Mersukin, joten ehkä ihan hyvä päivitellä partanaamankin kuulumisia. Jos joku ei tiedä niin Luna on siis meikäläisen ihka ensimmäinen oma koira ja asustelee tällä hetkellä äitini luona Tampereella. 

Luna on nyt asunut äidin luona reilu puolitoista vuotta, saanut lisää ikää ja kokemuksia. Päätehtävänä sohvanlämmittäminen ja kainalokoirailu. Ei kuitenkaan sovi unohtaa personal trainerin hommia, varsinkaan kun koutsattavana on äidin lisäksi myös yksi veteraani-ikäinen vehnäterrieri vanhus. Pikku partanaama pitää täkäläiset liikkeessä ja varmistaa että kaikilla on kivaa.

Kun Luna tuli meille, siitä odotettiin temperamenttistä harrastushaukkua. Sellaista ei saatu, mutta nyt myöhemmin asiaa ajateltuani olen oikeastaan enemmän kuin tyytyväinen että sain juuri tällaisen koiran. En sitä täpäkkää snautseria mitä odotin. Luna on nimittäin yksi rauhallisimmista koirista jonka tiedän. Se tykkää kyllä erilaisten temppujen opettelusta ja yhdessä touhuilusta, mutta on tyytyväisimmillään kun sen kanssa lenkkeillään säännöllisesti, mutta muuten se saa loikoilla sylissä rapsuteltavana.

Muihin koiriimme verrattuna Luna on vähän semmonen slow motion -koira. Se tekee asiat omaa tahtiaan, yleensä erittäin rauhallisesti. Ehkä veteraaniseurassa vietetty aika on tehnyt tehtävänsä, en tiedä, mutta ei Luna näin rauhallinen aina ole ollut.

Jatkossa Luna saa ennen kaikkea nauttia kotikoirana oleskelusta, mutta on senkin pään menoksi jotain keksitty. Aina Tampere vierailuillani tehdään vähän tokoa ja mikäli tilanne vaan joskus sallii niin aloitamme partanaaman kanssa kaverikoirailun. Ja nyt kun neidin turkki on saatu kuntoon olisi tarkoitus käydä muutamissa näyttelyissäkin.

Lunan toiset näyttelyt korkattiinkin tänään Mäntsälässä, kuten tarkkasilmäisimmät jo huomasivatkin. Partanaama korkkasi avoimen luokan tuloksella EH1. Eli paremmin meni kun odotettiin. Mutta onhan se nyt aika nätti, vai mitä? 

Hyvän kokoinen. Erittäin hyvä tyyppi. Matalajalkainen. Kevyt. Kevyt kuono-osa. Hyvät silmät. Hyvä ylälinja ja hännän kiinnitys. Tasapainoisesti kulmautunut. Erittäin hyvä karkea karva rungossa. Hyvä väritys. Liikkuu hyvin.

Olavi Tuovinen

Kääpiöpinseri siellä, toinen tuolla

Lauantaina vietettiin rentoa päivää kääkkäporukalla Järvenpään vanhankylänniemessä Open Shown merkeissä. Taino kääkkäporukalla plus Bea. Kaverin lappari tuli nimittäin hoitoon ainakin toistaiseksi. Mulla kun sattu olemaan hyvä tilanne toinen tänne ottaa kun Mersu meni vaihdossa kaverille juoksujen takia. 

Mutta kääpiöihin! Mukana oli siis meiltä Roipe ja Betty. Alkuun vähän pentutreffailua sisarusten kanssa, jonka jälkeen R pääsi riiviöluokkaan leikkimään showeläintä. Kahdeksan pikkumiehen joukosta Rojelio "sijoittui" viidenneksi. Onnittelut kakkoseksi sijoittuneelle velipojalle Sisulle ja hienosti meidän eteen neljännelle sijalle kiilanneelle velipoika Pontiacille! 

Kaunista päätä ja ilmettä häiritsee korvien asento, joka on turhan V. Hieman suora etuosa. Kuiva kaula, joka on hieman pysty. Hyvä reisi. Hyvä hännänkiinnitys. Liikkuu edestä etujalkoja nostaen, muuten melko hyvin. Hyvä luonne. Hyvä häntä.

Reijo Latvala

Erittäin tyytyväinen oon pikkumieheen. Välissä meinas keskittyminen vähän loppua, mutta muuten esiinty oikein mallikkaasti. Ravi ei kyllä ollut parasta mahdollista, vaan etujalat lenteli vähän turhankin ylös, mutta treeniä treeniä. Luonnostaan tuolla kun on oikein nätti liike. Korvakommenttia naurettiin, pikkumies kun on saanut kehuja korvistaan, mutta ilmeisesti pöydällä seisominen oli tyyyyyyylsäää ja korvat valahti siinä sitten alas. Paras pikkumies se on jokatapauksessa sano tuomarit mitä vaan ♥

Myös Betty pääsi pitkästä aikaa kehäilemään. Tällä kertaa kuitenkin kasvattajan kanssa. Likka oli oikeen päheenä ja nätti oli arvostelukin. Joku klikki pöydässä vielä on, Betty  ei vaan tykkää. Mutta treeniä treeniä, kyllä me se pöytävarmuus vielä takasin saadaan. 

2 v. Siro narttumainen kokonaisuus. Oikea pään profiili. Riittävä pituus. Kuono saisi olla täyteläisempi silmien alta. Hyvö kaula sekä ylälinja. Riittävä rungon syvyys. Eturinta saa täyttyä. Pysty olkavarsi ja niukat kulmaukset edessä. Riittävästi takana. Liikkuu yhdensuuntaisesti hieman korkealla etuaskeleella. Hyvä black and tan väritys. Seistessä kauniit raamit. Esiintyy ja esitetään hyvin.

Teija Salmi-Aalto

Mukana menossa oli siis myös molempien koirien kasvattajat ja heidän koiriaan. Oli kiva nähdä varsinkin Ranea taas pitkästä aikaa. Vitsit että on jätkästä kasvanut upea mies! Puhe siis Bettyn tulevasta sulhosta. Mä niin odotan tota yhdistelmää. Varsinkin luonteet on molemmilla just niinkun pitää. Myös porukan nuorin rockaholisti oli menossa mukana, Bettyn siskopuoli Rockaholic Axelina Rose aka Siiri. Innolla odotan tämänkin typykän kasvua.

Nyt siis vaan metsästämään kaikki mahdolliset mätsärit ja treenimään molempien kääpiöiden kanssa. Ja Bettyn kanssa paaaaljon tokoa, asetin nimittäin meille tavotteeks että vähintään yksissä toko-kokeissä pitää käydä ennen pentuja. Alkaa nimittäin toko sujua aika kivaisasti tänkin kanssa. Vai mitä ootte mieltä?

 

Anna mulle koko maailma niin mä teen

Inspiroituneena Jennyn palkkauspostauksesta päätin itsekin kirjoittaa pitkästä aikaa hieman asiatekstiä. Taino asiaa ja asiaa, jotain omia pohdiskeluja palkkauksesta. 

Useimmat ihmiset ajattelevat palkkaukset olevan niinkin yksiselitteistä kuin nami ja lelut, mutta se ei ole. Palkkaus käsittää sisäänsä koko maailman, kaikki hajut, vietit, sosiaalisuuden. On täysin koira- ja tilannekohtausta miten koiraa kannattaa milloinkin palkata. Täytyy tuntea koira ja ajatella asiaa koiran näkökulmasta, jotta palkkauksessa onnistuttaisiin.

Mitkä asiat koiraa motivoivat, mistä se pitää, mitä se tekee kun saa itse vapauden päättää, mikä on sinun koirallesi maailman hienoin juttu ikinä?

Käytän esimerkkinä tuota pienempää idioottiani. Betty on onnellisimmillaan kun saa juosta pää viidentenä jalkana, syödä hyvää ruokaa, jahdata myyriä ja yksinkertaisesti tuntea olevansa paras.

Kun aloitin Bettyn kanssa agilityn keväällä 2013 meillä oli ongelmana, että Betty juoksi päättömästi ympäri hallia eikä malttanut keskittyä. Sen sijaan että olisimme masentuneet, käänsimme tilanteen voitoksemme. Koira rakasti juoksemista, ei sitä kiinnostanut tippaakaan ohjaajan namit tai lelut. Niinpä aloimme tehdä lyhyitä harjoituksia, koiraa pidettiin kiinni lähdössä ja käytännössä koiralta estettiin mahdollisuus juosta ympäriinsä. Heti kun koira teki töitä mulle se sai vapautus käskyn. Pikkuhiljaa harjoituksia voitiin pidentää, sillä koira tiesi, että joka kerta kun se tekisi mun kanssa töitä, se saisi tehdä sitä mitä se eniten rakastaa, juosta. 

Ajan kuluessa koira oppi että se saa juosta siellä radallakin, jolloin koko hommasta itsessään tuli koiralle todella motivoivaa. Ja koska tilanne muuttui täytyi muuttaa palkkaakin. Nykyään agilityradalla palkkaan koiraa vaihdellen iloisella putkirallattelulla, nami-, lelu- tai sosiaalipalkalla. Riippuen tilanteesta ja tehtävästä harjoituksesta. 

Nyt kun treenaamme Bettyn kanssa myös tokojuttuja täytyy palkkausta miettiä jälleen kerran ihan eritavalla. Ruokapalkka toimii, mutta jotta vire pysyisi parhaimpana mahdollisena haluan käyttää palkkaamiseen muutakin. Kääpiön synnynnäinen vietti jahdata on loistava apu palkkauksessa. Saataan kesken seuruun vaan pyrähtää juoksuun ja aivan taatusti perässä hyppii yksi onnesta soikea kääpiöpinseri. Tai vaihtoehtoisesti heitän maatapitkin lelun tai namin, jonka perään koira saa rynnätä.

Mainitsin ylenpänä myös koiran halun olla paras. Itsevarmuus on yksi erittäin hyvä asia huomioida palkkauksessa. Käytän tätä itseasiassa molempien kanssa jopa huomaamattani todella paljon. Käytännössä siis teen koirien kanssa jotain sellaista temppua tai liikettä jonka koira osaa vaikka silmät kiinni päällään seisoen. Jotain niin pommin varmaa, että se tulee jo alitajunnasta. Kun teemme koiran kanssa jotain sille todella helppoa, sen itsevarmuus kasvaa. Se saa luottoa itseensä ja usein silminähden rentoutuu ja sen viretila nousee. Se palkkaa itse itseään.

Toivonkin että jokainen teistä nyt miettii asiaa, omia koiriaan. Miten minä voin antaa koiralleni palkaksi koko maailman? Miten onnistua palkkauksessa vieläkin paremmin ja saada täten vieläkin parempia tuloksia. Oli kyse sitten hihnassa nätisti kulkemisesta, agilitystä, vedosta, tokosta.. mistä tahansa. 

Toisen koira palkkaantuu asioiden kantamisesta ja noutamisesta, toiselle ykköspalkka on toiset koirat ja niiden kanssa leikkiminen. Kolmas on onnesta soikea jo omistajan huomiosta ja rapsutuksista. Neljäs rakastaa vettä yli kaiken ja viides rakastaa käyttää nenäänsä. Sinun pitää vain keksiä mikä on sinun koirallesi se the juttu, valjastaa se käyttöösi ja palkata koirasi sen ansaitsemalla tavalla.

Koska kipeys, väsymys ja kuolema

Kirjuri on kipeenä, koirat makaa kerällä kainalossa ja koko paikka on täynnä punaisia veritahroja.. ah nartut. Mersu alotti toiset juoksunsa ja tietenkään sen vanhat pöksyt ei enää mahdu sille.. Ei kai se auta muuta kun ottaa pää kainaloon ja raahautua mustiin ja mirriin ostamaan uudet. 

Koska mä en omin avuin pääse lähikiskaa pidemmälle, mulla onneks on ystäviä jotka on pitänyt huolen siitä että koirat on saanut jotain tekemistä. Ikävä kyllä Mersun raviliikunta on jäänyt vähän vähemmälle, mutta minkäs teet.. Nyt saa kelvata koirakavereiden kanssa painimiset ja uiminen, siitä ei sentään oo vielä seurannut mitään ongelmia.

Nyt tää ja huominen saadaan ollakin tyttöjen kanssa ihan kahestaan. Huomenna tulee pikkumies takas jalkoihin pyörimään. Toivottavasti oon ite siihen mennessä vähän paremmassa kunnossa. Pitäis siitäkin ottaa uutta rakennekuvaa ja treenailla kehäkäyttäytymistä. Ärrälle tuli nimittäin viime viikolla 5kk mittariin ja viikonloppuna mennään leikkimään truu näyttelypuudelia kääpiöpinsereiden open showhun.

Nyt kuitenkin buranaa naamariin, vaatetta päälle ja ulos. Ei valittaminen kuitenkaan auta yhtään mitään. Niin ja kommenttia saa heittää kuvista että oliko ne nyt ihan täyttä kuraa. Varmaan ensimmäistä kertaa oli nimittäin mun ottamia kuvia kaikki tässä julkaisussa.