keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Meidän talo tulvii hiekkaa

Aivot selkeesti jääny bloggaustauolle kun en oo muistanu tulla mitään kirjottelemaan. Hups, noh.. Yritän parantaa tapani!


Betty tosiaan lähti viime viikolla kasvattajan luokse miehiin, kun meikäläinen jäi kotiin jänskäämään. Sain onneks ryöstettyä kaverin ulkomaanmatkan takia yhden belgialaisen tänne Biitin ja mun seuraks. Riesasta ja Biitistä on tullut tosi hyvät kaverit. Ensikohtaaminen näillä kahdella oli vähän semmonen ou nou noi varmaan vihaa toisiaan, mutta nyt kun ne on joutuneet toisiaan kattelemaan enempikin niin taitaa ne toisistaan tykätä. Ei ne varmaan muuten samaa petiä suostuis jakamaan. 

Viikonlopun hakutreenejä lukuunottamatta me ei olla tehty yhtikäs mitään. Okei vähän odotustreenejä, niin istuen kuin maatenkin. Mutta ne nyt tulee meillä ihan normi arkielämässä, odotetaan ruokakippoa, odotetaan että ovi aukeaa, odotetaan että päästään puistoon jne..


Me ollaan vaan löhöilty kotona, koirat on juosseet puistossa ja hihnalenkkejäkin on tullut tehtyä. Vähän epäilin että mitä on lenkkeily yhden "JEEJEEIHANAAKATOTUOLLAMENEEORAVA" pennun ja yhden teinin kanssa, mutta hyvin sujuu! Biitti ottaa mallia vanhemmasta ja viisaamasta normikävelyssä ja Riesakin ohittaa oikein kivasti kun kaveriakaan ei paljon vastaantulijat kiinnosta. Kyllä mä silti tykkään ehkä enemmän siitä yksi pieni ja yksi iso asetelmasta, mutta tämmönen väliaikaratkasu on ihan jees.

Tänään sitten vapaapäivän kunniaks aattelin että väsytetään noi elukat nyt sit kunnolla, niin selvitään loppuviikostakin yhtä kivasti. Siispä viestiä kaverille ja porukalla metsään. Menossa mukana olivat siis Biitti, Riesa, Vixi ja Diana. Melko belgivoittoista, mutta hyvin pärjäs riiseni porukassa mukana. Käytiin me samalla reissulla vähän jotain pientä treenaamassakin ja töissä sovittamassa riisenille takkia kun toisesta tuleepi kalju viikon päästä. Vielä ei kuitenkaan tarttunut takkia matkaan.


En muuten varmaan maininnut vielä että hommasin Biitille ihka ensimmäiset vetovaljaat! Ihan näin alkuun siis vaan totutellaan valjaisiin ja pieneen paineen tunteeseen, siihen että mä tulen takana. Kasvatetaan nälkää ihan lyhkäsillä pikku spurteilla ja tehdään hommasta ihan superkiva juttu! Noi valjaat on tuolle pienet varmaan jo kuukaudessa, mutta se riittänee meille siihen että saadaan koiraa vähän sytyteltyä lajille. Sitten jäädään hinkkaamaan suuntia ja pysähtymistä, Mietitään sit ens vuonna uudestaan sitä varsinaista vetämistä.


maanantai 20. lokakuuta 2014

Näkymätön vai näkyvissä?

Elämme vuoden pimeintä aikaa. Eikä tää pimeys välttämättä helpota vielä hetkeen. Huonolla tuurilla talvi tulee vasta esivuoden puolella ja saadaan siihen asti tallata noita pimeitä katuja. Tässä välissä onkin syytä tarkistaa kuinka hyvin sitä onkaan varustauduttu tähän vallitsevaan pimeyteen.


Mä myönnän itse olevani huono heijastimen käyttäjä. Kyllä mulla jokaisessa takissa se yksi pakollinen heijastin roikkuu ja treeniliivistä löytyy heijastinkanttaukset, mutta muuten omalta osalta näkyminen tuolla pimeydessä on lähinnä säälittävää. Sen sijaan koirien heijastautumiseen on herätty, ei tarvinnut käydä kun yksi iltalenkki ilman heijastimia ja kyllä juostiin ja lujaa hankkimaan sitä näkyvyyttä. Eihän noi mustat näy tuolla ulkona ollenkaan enää ilta kuuden jälkeen.

Aina kun on yhtään hämärää saavat koirat päällensä Rukka Flap huomioliivit ja kun mennän astetta pimeämpään syttyy molempien heijastinliiveihin kiinnitetyt orbilocit. Biitillä punainen, Bettyllä kirkas. Kaulassa molemmilla on Rukan Bliss Polar pannat, joissa heijastintikkaukset. Bettyllä lisänä Pro Dogin heijastava reflective talutin. Taluttajan mukavuuden takia Biitti kulkee mustassa nahkahihnassa.


Myös päivällä tykkään että koirilla on edes jotain heijastinta, koska ikinä ei tiedä mitä sattuu ja tapahtuu ja entä jos ei päästäkään takaisin kotiin ennen pimeän tuloa. Peruslenkeillä, aamuisin ja päivisin meillä kuljetaankin Betty tuossa normaalissa rukka-pannassa ja Pro Dogin taluttimessa, Biitti Julius-K9:n hyvin heijastetuissa powervaljaissa. 

Metsään lähtiessä puetaan heijastinliivit päälle myös päivän kirkkaimpaan aikaan ja yhtään tiheämmässä metsässä laitan orbilocin päälle ainakin Biitillä sillä tuota pää viidentenä jalkana kirmaavaa gasellia ei kyllä näe vähääkään tiheämmässä metsässä vaikka olisi kuinka valoisaa. 


Heijastimien ja valojen lisäksi pidän erittäin tärkeänä syksyn varusteena koirien kauloissa roikkuvia puhelinnumeroita. Kun valoa on vähän, pystyy ihminen normaalia heikommin reagoimaan ympäristön ärsykkeisiin, mitkä kuitenkin koirat saattavat havaita. Tästä syystä on tärkeää että koiralla on mukana omistajan yhteystiedot, jos se nelijalkainen ystävä nyt päättääkin rykästä hihnan irti ja juosta pupun perään.

Mites teidän näkyvyys? Onko heijastimia riittävästi, ovatko ne tarpeeksi uusia ja yhä heijastavia? Löytyykö valoja ja mites se hihnan toinen pää, löytyykös itseltä yhtään heijastinta?

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sitä kutsutaan kai syyslomaksi


Kulunut viikko on mennyt aika pitkälti nukkuessa. Tiistaina palauduttiin Tampereen reissulta ja siitä asti on oikeastaan vaan käyty perus remmilenkeillä ja nukuttu kotona. Keskiviikkona Biitti pääsi kyllä töihin mukaan, mutta muuten ei olla juuri kotitaloa pidemmäs lähdetty. 

Paljon oli suunnitelmia tällekin lomalle, mutta minkäs sille voi kun itse sairastelee ja partanaamakin onnistui jostain hankkimaan itselleen silmätulehduksen.. Omalta sairastelulta ei olla päästy vielä käymään lekurissa, mutta silmää on nyt huuhdeltu suolalioksella ja huomenna käydään lääkärillä katsomassa ettei ole mitään haavaa tms silmässä ja haetaan silmätipat niin saadaan toinen kuntoon. 

"Ai istu, eiku mä seison"
Jotta ei kuitenkaan ihan tylsäksi mene niin on tässä viikossa ollut paljon iloakin. Pikkutirriäinen nimittäin aloitti keskiviikkona juoksunsa ja lähtee ensi viikon perjantaina sulhonsa luo Tampereelle. Nyt vaan kaikki peukut pystyyn että astutus sujuu hyvin ja vuoden vaihteessa syntyy pienen pieniä rokkilapsia.

Jos joku ei vielä tiennyt niin Betty on siis sijoituskoira ja tuleva pentue syntyy ja kasvaa siis kasvattajan luona. Mun tehtävä on nyt vaan pitää huolta Bettyn peruskunnosta ja tarjota sille mahdollisimman stressitön ja onnellinen odotusaika. 

Pentukuumeiset siis huspois täältä blogista. Se tulee olemaan nimittäin tätä sitten aina sinne helmi-maaliskuulle asti jos kaikki menee hyvin.. 

torstai 9. lokakuuta 2014

Hetki on kaunis ja missä sä oot siellä se on

Pentu on kotiutunut todella kivasti. Betty otti uuden tulokkaan vastaan loistavasti. Joku noissa parrakkaissa on mistä Betty tykkää, se nimittäin jopa leikkii Biitin kanssa mitä se ei yleensä isojen koirien kanssa tee. Ei se Mersunkaan kanssa leikkinyt kun ehkä joskus ja jouluna. Biitin kanssa se oikeasti saattaa rällästää menemään kunnolla koirapuistossa ja painikin onnistuu suuresta kokoerosta huolimatta näiltä kavereilta. 
Vajaa viikko on pyörähtänyt tällä kokoonpanolla ja joka päivä mä oon vaan tyytyväisempi ja tyytyväisempi valintaani. Biitti on kyllä just niin mun käteen sopiva elukka. Tuommonen ilonen häslä. Kämppäkaverin hermoja ehkä vähän koetellaan kun pentu käy vähän väliä tuuppaamassa kuonoa koneen näppäimistölle ja kantelee eteisestä milloin Aleksin kenkää, milloin nahkarukkasia. Osaa se kyllä onneks omillakin leluilla leikkiä ja luopuu kyllä kielletyistä esineistä ihan nätisti. 

Ekan viikon aikana ollaan keretty toihuilemaan jo kaikenlaista. Ollaan käyty ihmettelemässä maailman menoa, kuljettu junalla, oltu töissä, riekuttu koirakavereiden kanssa, käyty mätsäreissä ja treenailtu niin jäljen kun tottiksenkin alkeita. Sivulletulo on jo todella hyvällä mallilla, samoin eteentulo. Istu, maahan ja seiso käskyt menee jo pienillä käsimerkeillä. Jäljellä nenätyöskentely on hyvää ja idea alkaa aueta penskalle pikkuhiljaa, tekemistä on vielä kuitenkin paljon varsinkin vireenhallinnan kanssa, toistaiseksi tuppaa olemaan vähän liiankin hauskaa. Toisaalta onhan se kiva että toinen oikeasti tykkää siitä mitä me tehdään! 


Huomenna olis tarkoitus käydä Vantaalla ihmettemässä pilkkuotuksia ja illasta sitten suunnataan Tampereelle lomailemaan. Taino lomailemaan ja lomailemaan.. Lauantaille on ainakin suunniteltu monenmoista treenailua, mutta eiköhän me nukkuakin ehditä. :)

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

"Mä kuulin et se luopu siitä, koska siitä ei tullu kisatykkiä"

Päätin jo etten puutu ihmisten juoruihin tai puheisiin, mutta koska ajattelin pikkuhiljaa palauttaa blogia maan pinnalle selitetään nyt edes jotain täälläkin kun meidän tapausta ruoditaan jo niin lemmikkipalstoilla kuin facebookissakin.. Tehdään kuitenkin selväksi, että mun puolesta puhukoot ken tykkää, ne ketä oikeasti kiinnostaa tulkoot kysymään miten asian todellinen laita on. Kommentointi on tällä hetkellä sallittu ainoastaan blogin lukijoille, mutta jos on asiaa niin sähköpostia voi laitella osoitteeseen: salonentiia(at)hotmail.com

Suurin osa onkin varmaan huomannut tän meidän uusimman kohun aiheen eli lauman lisäyksen nimeltä Biitti. Virallisemmin hän on Gigabit Power Piece ja rodultaan suursnautseri. Ensinnäkin uusi pentu ei tullut millään tavalla korvaamaan Mersua. Dallu lähti koska sen käytös oli arvaamatonta, arki oli periaatteessa oikein toimivaa. Koira totteli ja oli lähes huomaamaton normaalissa arjessa. Yhtäkkiä se saattoi kuitenkin romahtaa täysin esimerkiksi kun vastaan tuli lenkillä toinen koira, lenkin muut kymmenen ohitettavaa koirakkoa eivät aiheuttaneet koirassa mitään reaktiota. Se saattoi myös yhtäkkiä käyttäytyä aggressiivisesti mikä sitten lopulta olikin viimeinen tikki siihen että koira lähti. Nyt myöhemmin ongelmakoirakouluttajalla on selvinnyt että koiran epävarma luonne yhdistettynä sen dominanssiin aikaan saa sen ettei tuota koiraa yksinkertaisesti ole mitään järkeä pitää yhdessä pienempien koirien tai lasten kanssa. Sillä se ikävä kyllä saattaa käyttäytyä arvaamattomasti ja käydä pienemmän päälle. Lisäksi koiran on parempi maalla, missä se saa elää stressittömämpää elämää. Sopii koiran luonteelle paremmin.

Siihen miksi uusi koira tuli näin nopeasti on suurin syy yksinkertaisesti se että sopiva yksilö sattui kohdalle, mutta asiaan vaikuttaa niin moni muukin seikka että ei siitä sen enempää. Ne kysyy ketä oikeasti kiinnostaa.

Blogi tosiaan koittaa tästä nyt pikkuhiljaa partanaaman myötä heräillä henkiin. Hetki menee että saan ulkoasun muokattua ja sopivan bloggausrytmin taas päälle, mutta täällä mä taas oon. Halusitte tai ette! ;)