Lenkkeilyä, lenkkeilyä ja lisää lenkkeilyä. Vähän treenailua ja mahdottoman paljon leikkimistä. Näistä on meidän seuraavat pari kuukautta tehty. Biitin ja mun suhde on lähtenyt hyvin rakentumaan, mutta tottakai kun ei olla saatu yhdessä elää sitä pikkupentuaikaa, vaatii suhteen tiivistyminen rutkasti aikaa ja yhteistyötä.
Bettyn mammaloma tuli ihan just eikä melkein oikeeseen aikaan. Juoksut on vähän sekoittanut nuoren neidin päätä, joten on hyvä että pääsen nyt täysillä keskittymään Biittiin. Jo pelkkä ainooks koiraks jääminen herätteli teini eläintä. Musta tuntuu että siitä tuli ihan parissa päivässä jotenkin vielä enemmän kontaktinhakuinen ja että se alkoi luottaa muhun enempi. Kai kun se on ennen voinut turvata Bettyyn, niin nyt se hakeekin turvaa musta. Mene ja tiedä.
Joka tapauksessa oon saanut olla risuparrasta hurjan ylpeä ja toivottavasti sama meno jatkuu. Narttujen suhteen Biitti on ruvennut olemaan vähän nyrpeä, sietää kyllä mutta ei kaveeraa kuin harvojen ja valittujen kanssa. Täytyy nyt nähdä paljon kaverikoiria, jos säilyis aikuisiälle edes muutama juoksukaveri. Muuten mulle riittää että jatkossakin sietää toisia koiria ja että kunnioitus Bettyyn säilyy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti