Kirjoittaja


Blogin takaa löytyy -95 syntynyt nuori naisen alku. Alkujaan Tampereelta kotoisin mutta nykyään Järvenpääläinen.

Koiraharrastuksen pariin päädyin ikään kuin vahingossa hevosten kautta. Alunperin puoli pakolla ylläpitoponien kautta aloitettu hevosharrastus muuttui jossain vaiheessa elämäntavaksi. Ylläpitoponit vaihtuivat omiin hevosiin ja tallin pyörittäminen oli ihan normaalia arkea. Kuutisen vuotta meillä taisi kotona hevosia olla, mutta kuten ollakaan jossain välissä se kyllästyminen tapahtui. Taino en oikeastaan tiedä voiko siitä puhua kyllästymisenä. Joka tapauksessa siinä vaiheessa kun sisko lähi Ypäjälle opiskelemaan ja meidän tallilla pistettiin pillit pussiin. Mun hevonen lähti läheiselle tallille täyshoitoon, mä menetin kiinnostukseni. Se tallin pyörittäminen ja se oma pieni porukka, sen takia mä tykkäsin siitä jutusta. Kun nämä asiat vietiin pois ja harrastaminen muuttui joka päivä tunnin mittaiseksi ratsastussuoritukseksi, mä päätin luopua hevosteluista.


Koska olin kuitenkin tottunut huolehtimaan ja hoitamaan erilaisia eläimiä, syntyi jossain välissä idea omasta koirasta. Olin nähnyt netistä agilityvideoita ja halusin suunnattoman paljon omaa agilitykoiraa. Niin me hankimme Lunan. Koiran josta piti tulla loistava harrastuskoira minulle, kasvoikin ajan myötä maailman rauhallisin kotikoira äidille. 

Toisen koiran ottaminen tuli ajankohtaiseksi kun päätin hakea opiskelemaan Tuusulaan. Luna joka oli tottunut asumaan äidin vehnäterrierin kanssa tarvitsisi ehdottomasti kaverin. Ja kuin tilauksesta mulle tarjottiin kääpiöpinseri pentua. Olisin halunnut ison koiran, mutta koska asuin vielä ainakin osittain äidin luona piti äidin tahtoa kuunnella. Niimpä meille tuli Betty. Jonkin aikaa asuin yksinäni Tuusulassa näiden kahden kääpiön kanssa, mutta kun lopulta tuli tilanne että Luna muutti vakituisesti äidin luokse aloin miettiä uutta koiraa. Olin tottunut elämään kahden koiran kanssa ja Betty selkeästi kaipasi kaveria.

Mulla oli varaus yhteen pinseripentueeseen. Mutta kohtalo puuttui peliin ja talouteen muutti dalmatiankoira Mersu. Tätä yhteiseloa kesti reilu vuoden verran, kunnes jouduin moninaisten sattumien kautta luopumaan tuosta upeasta eläimestä. Syksyllä 2014 hankin Bettyn kaveriksi suursnautseri narttu Biitin. Tällä hetkellä elellään siis mustuaisten kanssa. Ja toivottavasti tällä porukalla meno jatkuu vielä ainakin kymmenisen vuotta. 

Tulevaisuudessa haluan oppia yhä enemmän ja enemmän koirista ja koiraharrastuksista. Haluan kokea ja nähdä niin paljon kuin mahdollista. Sillä se mitä hevoset olivat minulle ennen ovat koirat nyt. Ne ovat elämäntapa. Koirat eivät ole minulle pelkkä harrastus tai tavallisia perheenjäseniä. Ne ovat minulle hyvin paljon enemmän.